Päivityksessä hiukan taas katkoa... Olin viime viikolla saikulla alkuviikon, jälleen poskiontelotulehdus.  Viikonloppuna pääsin jo hiukan liikkeellekkin (siis muuallekkin kuin töihin to-pe).  mm. kävimme lauantaina katsastamassa Fico!n ja Enzon uutta kaveria; Brunoa (Eyewitness Eye Spot Ewe), miun kummipoikaa ;) Joonashan on Enzon kummi ja miulla on kummityttö Kylli, mutta tämä on ensimmäinen karvainen kummipoika. Tuomas on Morriksen kummisetä, Vertillä puolestaan on kaksi kummitätiä; Tiina ja Kati. Että näin ;D

Helpoin tilanne saada pennuista kuvia:

Siis aivan mahtava luonteinen penska, syliin vain kiipesi, mutta leikki myös innokkaasti rievuilla ja lötköpötköillä.  Uskomattoman reipas, isot pojat meinas vaan tunkea leikkeihin väliin..Enzo on saanut vertaisensa kaverin. ;) Tääkin tahtoo vielä joskus tuollaisen, oman boodecollien.

Tässä vielä muutama kuva:



No mitäs meidän laumalle. Viime viikko oli hiljaiseloa kun mamma oli siis levossa, lauantaina olikin pojilla kivaa, kun Tarvi ja Ara (siis Arvi ja Tara) & Taimi eli Lauran jengi saapuivat lauantai-illan viettoon, ohjelmassa oli koirilla mm. saunomista, takapihalla rallia, näätänäätäliinin vetoa jne. Kiitos Lauralle mukavasta illasta!
 

Ainiin käyntiinhän sitä perjantaina ottamassa axaa Vertin treeneissä. Laitoin tarkoituksella toppiskengät jalkaan, jotta juoksemisesta ei tule mitään, kun se antibioottikuuri vielä on. Tehtiin melko simppeliä, putkeen irtoomista (namikulholle), kontakteja ja sitten puomilla poseerausta, Utriaisen Heidi otti Vertistä kuvia, joista yhden lähetinkin shelttilehteen agiykkösruusukekuvana. Kiitokset siis Heidille.  Valoa oli vähän, mutta kun asiaan herää samana päivänä kuin viimeinen lähetyspäivä...

Tässä muutama Heidin ottama kuva pojista, osa siis jo kesällä otettuja, osa nyt.

Jos se tokokipinä syttyis taas, Vertti elokuussa -09 (on muutes tuostakin jo miehistynyt paaljon) paikkamakuuhommissa:


Ekat kisat elokuun lopussa. Vertti kepittää.


Ja perjantaina puomilla.

 

ja kun ei ole paljon puhetta, niin laitetaan vielä kuvaa. Heidin ottama Morriksesta Joan kisoista elokuussa.

Ei kestänyt kepeillä kunnon vedätystä. totuus, että joutui aloittamaan alusta, ei onnistunut kiirehtiminen, vaikka kova olikin yritys kuolan valuessa pitkin leukaa... ;)

Sunnuntaina käytiin mölleissä. Laitoin Vertin vain 2 radalle ja Moon ja Empun yksille. Vertti sikaili ekalla alussa, näkyy että hallilla ei olla käyty, mutta toinen meni jo paremmin, tosin ihmettelen miksi ei mennyt puomia loppuun asti hiekalle tassut, pysähtyi kontaktipinnalle Tämä pitää katsastaa seuraavalla kerralla, meinaan olisiko se meidän perjantainen poseeraaminen vaikuttanut asiaan. Mutta en pähkäile tätä enempää, vaan katsotaan mikä on tilanne jatkossa. Nyt pitää muistaa; Ei saa tehdä asioista ongelmia, jotka eivät sitä oikeesti vielä ole. Elmon tyrkkäsin kepit aloittamaan väärin, muuten ok, tuli tokaksi ja saatiin se mitä halusin eli Hurtan nahkahihna + tulihan siinä luutakin mukana. Jes! Morriksesta ei muuta mainittavaa kuin että pitkät tauot eivät tee sille hyvää, se on aivan mahdoton!  Teki kyllä radan, mutta ei sen minkä tuomari oli ajatellut. Yleisö sai nauraa, niin miekin. Perusajatukseni tässä hommassa on, että meillä on hauskaa!! ja Moo luuli tekevänsä tosi pätevänä poikana hommia, niin hienosti että mamma tykkää. Jep. Irrota se ainakin osaa, ehkä vain vähän väärille esteille..hih.

Tulispa jo kesä ja päästäis kunnolla reenaamaan. Mie inhoon pakkasreenejä/kisoja kun sormet ja varmaat jäätyy niiin helposti.

Taitaa huomisetkin agit jäädä. Pakkaset paukkaa, huomisillaksi luvannut lähemmäksi -25. Onneksi on tossut, niin voidaan pakkasista huolimatta lenkkeillä kunnolla, jos vaan tämä oma olo ei taas huonone. päähän on jyskyttänyt igen.. :(

Lopuksi jo viikko sitten luvatut tossukuvat (tänään on oikein kuvasatopäivä). Amorosan pojat mallina, Fico!n ja Enzon tossut jalassa. Herroilla itsellään on punaiset. Saavat myös mustat, jahka ehdin tehdä.


Etutassuissa kahdet kummari-tarrasysteemit ja takasissa yhdet. Ei ole tarttennut tpssuja vielä etsiä pusikoista, meinaan hyvin on kestäny myös umpihankirallit.

 

 

 

 

Eva on laulanut jo useana päivänä, ja nyt on jo pojille muutamat fleecetossut tehtynä. Ensimmäiset oli ihan pikapika versiot ja ei niiin hienot. Kuvia on luvassa viikonloppuna  poikien uusista menokengistä. :D Nyt tarkenee heittää ihan kunnon lenkkejäkin vaikka kuinka pakkanen paukuttaisi, eikun backarit niskaan ja tossut tassuihin ja menoksi..

Hetipä otin töissä tilauksia vastaa ja yhdet ehdin jo nyt illalla tehdäkin, katsotaan onko työkaverin terrierille sopivat, vai etsivätkö tossut sitten uutta omistajaa...niin ja Tuomaksen pojille on myös jo työn alla kuten sovittiin..:)

Viimeksi unohdin raportoida tiistain agireenilöistä. Käytiin lomapäivän ja lauhan (-7) kelin kunniaksi hallilla about kuukauden tauon jälkeen. Otin Morriksella ja Vertillä pientä pätkää. Morris se ei meinannu pöksykarvoissaan kestää kun oli niiin huippua pitkästä aikaa. Vertti puolestaan oli tauon aikana hautonut keppejä ja keppikulmia, ne onnistui ihan mahtavasti (kun niitä ei olla vielä ajatuksella reenitty), samoin takaaleikkaus kepeille. Vahingossa kokeilin ja sittenpä tein muutaman tarkoituksella ja avot, onnistui! Pitää siis vaikeuttaa asioita pikkuhiljaa Vertille, ja keskittyä nyt kevät ohjaustekniikoiden huolelliseen opetteluun, unohtamatta helppoja pätkiä ja irtoamista. Vemulla oli pientä näpsimistä ilmassa, mutta suht maltilla teki hommat. Elmolla tein muutamat kontaktit, eikä muuta. Saa hiukan taukoilla ja ne anaalit taitaa taas vaivata..pitää seurata tilannetta ja käyttää tyhjennyksellä. On meinaan ollu hieman kiukku pojille lähipäivinä ja mattoihin on yritetty jättää vahtiraitoja...

Tänään kun tulin töistä, tehtiin pienet sisätokoilut. En muista millon ollaan tokojuttuja tehty, varmaankin viimeksi silloin marraskuun kokeen aikoihin.. hups. Elmolla seuruuta, luoksetuloa (juu kaikkea mahtuu eteisen käytävässä pikkukoiran kanssa) ja maahan menoa. Vertillä seuruuta/sivua ja jättäviä & kakeja. Tekee kaukot ihanan innokkaasti ja kun sen hännän on heiluttava kesken liikkeidenkin, tulee hiukan sivuttaisliikettä, mutta eiköhän se siitä jää pois. Morrishan olisi tehnyt vaikka pari tuntia, mutta nälkäiseksi jätin. Teimme seuruuta, liikkeestä istumista, luoksetulon seis & maa ja kakeja. Kaukot oli tooosi hyvät, vaikka reeniminen on tosiaan ollut sitä wc:n sei-maa leikkiä (eli istun veskissä ja moo avaa itse oven ja tuo lelun ja sitten sei, maa ja lelu lentää, ja taas lelu löytyy kohta miun sylistä, istu maa, istu ja lelu lentää.. jne...). Morris on vaan niiin ihana, se tekee hommat niiin täysillä, näkee kuin se nauttii koko sytämmellään kun (laiskimus)mamma vihdoinkin tekee sen kanssa jotakin oikeeta.

Nyt lupaan ryhdistäytyä ja hakea sen tatsin mikä oli syksyllä reenimisen suhteen.

 

.. ja mie ryhdistäydyn. Lupaan päivittää väh. kerran viikossa, sen verran on aina aikaa...(tai no sitähän on, mutta lupaan käyttää tähän)

Alkuun kuva koko nelikosta kesältä, juhannuksena:

Vertti 1-vee, Saku 11-vee, Morris 3-vee ja Elmo 5-vee

Mistäköhön aloittaisi, voisi ehkä hiukan koota mennyttä vuotta, keväällä kirjoitukset on nähtävästi jääny siihen kun olin polvileikkauksessa ja muutaman viikon saikulla ja muutan viikon siihen päälle vielä juoksematta. Mutta SM:n oli kuntouduttava, niinpä sitä tuli ahkerasti jumpattua jalkaa ja ai että oli kivaa päästä syksyllä ihan oikeille juoksulenkeille, eikä tarvinnu palata ensimmäisen kahen kilsan jälkeen kotio itkua vääntäen ja kinkaten. Jalka siis kesti, kunnes tuli talvi ja pakkaset..ei o niin kivaa enää ollutkaan, leikkaamaton jalka on alkanu kiukkuilemaan...no kesää odotellessa.

Jos sitä Elmon vuotta hiukan katsottaisiin taaksepäin, SM:ssä siis käytiin ja tavoitteena oli päästä finaaliin (tai en sitä ääneen sanonu, mutta ajatuksissani), ja joukkueessa puhdas (se tehtiin! :)) No luottomieheni joka ei paljon hyllyttele omiaan ja tekee kuten mamma käskee, no niinhän se tekikin, harmitukseksi liukastui kepeillä ja mie jäin tarkistelemaan tuleeko se oikein kepeiltä ulos, ja sit oli jo myöhässä ja annoin  renkaalta eteen-käskyn kun olisi pitänyt mennä vain yksi hyppy ja kääntyä putkeen, mutta E jatkoi suoraan edessä olevaan putkeen...kuten olin käskenyt! Ensimmäinen kerta agihistoriassani kun oikeesti harmitti (tietenkään en sitä E:lle näyttänyt), kertoo siitä että miulta edelleen puuttuu se oikee kilpailumieli tässä lajissa ns. tavankisoissa, aikoinani sain ehkäpä urheilla ja kilpailla ja tavoitella ja taistella voitosta..Agi on miulle jotenkin eri juttu, koira ei ole kuin tennis- tai sählymaila, se onkin miksi tästä hommasta tykkään, se koirien riemu ja into tähän hommaan. Saan suuremman palkan siitä kun näen niitten intopinkoilun kohti esteitä, kuin nollasta tai muusta menestyksestä. Jotta pääsisin pidemmälle tässä hommassa, miun pitäisi jotenkin alkaa nostamaan omaa kisoihin latautumista jotenkin, mutta miten? Oisko niin että jos ei tule esim. 0, en saa ilmoittaa seuraaviin suunnittelemiini kisoihin tms? Vai tarviiko tätä muuttaa? Miulla on kivaa kisareissuilla (mitä parhaimmat toverit! :)),  koirat nauttii, ei ne niistä nollista välitä...ja mie saan testata kisoissa oppimiamme asioita tai näen puutteet, joita pitäisi hio, jotta se yhdessä tekeminen olisi sujuvaa... Noh nyt karkas hiukan Elmon kuluneen vuoden.

SM:n jälkeen käytiin Elmon, Tuomaksen ja Fico!n kanssa tekemässä tosi mukava reissu Turkkuseen karsintoihin, lähinnä halusin nähdä minkälaiset nämä kinkerit ovat. Tunnelma oli huikee sunnuntaina (siis katsomon puolella, varmaan radoillakin meinijöillä), Elmo teki ekalta hyl oiskohan 6:lla esteellä ja toisen radan puhtaasti läpi, mutta aika 5,99 . Vauhti ei ollu parasta Elmoa kuten ei seuraavissa kisoissakin ja niinpä taas viisastuttiin. Jos Elmolta vauhti häviää --> anaalien tyhjennys. Ja niitä kun ei itse pystytä tekemään, ovat jotenkin syvemmällä tms. niin poikien ja miun vakkari fyssari Jokisen Silja (tiistin fysioterapia) hoiti taas homman kuntoon, ja niinpä saatiin vauhti takaisin ja syyskuun piirinmestaruuksissa Elmo nappasi PiirM-hoppeeta tuplalla ja kahdella kakkossijalla, Soili ja Casper (Amorosan Luukas) ottivat molemmilla voiton ja veivät ansaitusti mestaruuden (tästä parista muuten kuulette vielä!)  Vuoden 2010 SM-nollat Elmo tais saada samoissa kisoissa täyteen.. karsintoihin ei ole niin hinku, olen ne nyt nähnyt, ja ku tiedän ettei Elmon rahkeet koskaan joukkueeseen riitä, voipi olla, että vaikka se voitto jostakin saataisiin, niin.. tosin omalle päälle tekisi hyvää. Asioita pitää katsoa pitkällä tähtäimellä...Kokonaisuudessaan Elmon nolla% pieneni edellisestä vuodesta ollen 33,33 % ja hylly% kasvoi 36. Vauhti siis kasvanut kun miniksi siirryttiin, mutta myös riskit kasvaneet lissäntyneen itseluottamuksen vuoksi. Tämä on vain hyvä juttu!
 

Melkein miehen mittainen herkku, Elmo oli kiltti koko vuoden!

 

No sitten Morriksen vuoteen 2009:
Aloitetaan tokoilusta, koko kesä meni ihan vaan agin parissa, satunnaisesti tokotoko-hommia, ja eikun kokeeseen elokuussa shelttimestaruudet Oulussa, ensimmäinen VOI-koe, halusin nähdä mitä ne liikkeet käytännössä on, miten toimitaan jne. jotta voisi treenata oikeita asioita. ei siis tulosta, 157 p. No siitähän vain innostuttiin tokoilusta taas, ja n. kuukautta myöhemmin Joensuussa 3p. vaille ykkönen eli 253p. Hieno koe! Sitten kuukautta myöhemmin Pieksis 194p. ja siitä taas pari viikkoa Joensuussa marraskuussa 234, ruutu nollille kun hallikoe ja se tehtiin vinottain, muuten taas hieno koe! Siitä viikko eteenpäin ja Pieksis 136 p. Moo joka ei tykkää lapsista (pikkuisena tosi ikävä kokemus ja eipä noita tenavia paljon missään nähdä) otti ihan sikana häiriötä kehän laidalla olleesta "vauvasta" ja kun se vielä päästeli suustaan muuten täysin hiljaisessa hallissa ihmeellisiä ääniä (lue naurahteli, kiljahteli jne.). Olin jo keskeyttämässä koetta, mutta tuomari kehoitti vain jatkamaan. Tämä kokemus ei ollut kiva, itku meinasi sen takia tulla kun näin ettei koiralla ole kivaa, viis niistä tuloksista. Noh, kokeen jälkeen kävin leikittämässä Moota rauta-aitojen vieressä, jossa hiukan aluksi koomaili, ettei vaan taas tuonne kehään, mutta sittenpä jo mies rentoutui. Seuraavana päivänä samassa hallissa koe, mietin mennäkkö vai eikö, no mentiin ja taas II-tulos saatiin, 234,5p. Paikka nollille, tultiin piilosta ja Moo makasi ihan nätisti, tuomari valaisi hiukan tilannetta, kun 0 napsahti, oli 3,5 min seisonu kuin näyttelykoira ja sitten hissinä takaisin maahan, pääkään ei ollu kääntyny, katse kohti piiloa..Morris siis huijas miua ja kunnolla. No muuten kesässä Moo oli niin oma ittensä, ruudusta 10, tunnarin toi, metallista olisko ollu 9,5 jne. ainut, että seuraamisessa oli  käännöksen jälkeen Moo jatkanut vain matkaa (mie siis jo kääntynyt, ja ajattelin sen hiukan vain jätättävän käännöksessä), kunnes seinä oli tullu vastaan ja mie käskytin jo sivua kun juoksuksi vaihtui, oiskohan saatu 7 tms. hih! Missäköhän ajatuksissa Morris ollut.Tuon jälkeen ei juurikaan olla tokoiltu ja nyt useamman viikon ajan kun pakkaset on paukkunu -20asteessa, niin ei ole tullu mieleenikään lähtä sormiani jäädyttämään ulos. Kevättä ja lämmintä odotellessa, ei vaan voishan sitä sisälläkin tokotella, täytyy vaan laatia nyt kisakalenteri ja aloittaa myös EVL:n liikkeiden opettelua, koska se ykkönen ei ole ollut kauheen kaukana. Morris on siitä niin ihana reenikaveri, että vaikka moneen viikkoon tai kuukauteen se ei jotakin jo oppimaansa ole tehnyt, ei se "unohda", esim. tunnari. (koputa puuta kop, kop.), pikemminkin tauko vain aina vahvistaa opittuja asioita.

Sitten agilityyn, SM:ssä ei yksilöihin päästy, vain 3 nollaa saatiin kasaan, joukkueessa tulos (oisko ollu 15, taistelun kautta, jos ois ollu jotkut taviskisat olisin jo luovuttanu ja hyllänny monesti, kertoo taas asenteestani!). No vuoden 2010 kisoihin on nyt 3 nollaa, (karsintoihin voitto), mutta se tupla voi olla aikas haasteelliinen, kun katsoo meidän vuoden saldoa; hyl % 75, nolla% 9,6 siis tulosta tehty 25% radoista, startteja kokonaisuudessaan 52. Eli AVA-kello käynnistettiin elokuussa. Morriksen kanssa se yhteinen sävel aina välillä näyttäytyy ja yleensä niin että puoleen väliin rataa hienosti, mutta sitten kosahdus (hyl) ja taas loppuun hienosti. Mie olen ehkäpä usein myöhässä tai ainakin käskyt tulee myöhässä ja olen myös epäjohdonmukainen kroppani kanssa, Moo lukee sitä meinaan pirun hyvin (verrattuna Elmooon), pitäisi siis olla itse ketterämpi ja ajoituksen olla kunnossa. Parannetaan vuoden aikana. Morris on hyvä koira agiin, mutta mie olen tällä hetkellä se jarru tässä koneistossa..ja miun pitäisi oppia luottamaan Morrikseen, kuten teen Elmon kanssa. Just yks päivä sanoin, että pidän Morrista edelleen 2-vuotiaana, mamman pentusena, sellaisena kuin se oli Vertin tullessa taloon, kohta siitä on 2 vuotta!! herää Maria! Mutta kun Moo on kaikkein lapsenmielisin näistä kaikista, nyttenkin jouluna muut jo nukku niin Moo leikki uudella lelulla olkkarin lattialla ittekseen, välillä toi miulle ja sit taas tapettiin (eli vinkutettiin, näykittiin, tapporavistettiin, vinkutetiin ja sitä rataa) näätä, näätäliiniä..Mamman ikuinen pentu, pentu.

Vuoden kohokohta kun pukki toi paaljon revittäviä, silputtavia paketteja. :) Tämäkin kuva kertoo paljon, ei edes papareita ehdi repimään kun on jo nauttimassa herkkuaan.

 

Sitten perheen vauvaan eli Vertti-vauvaan, joka kohta jo 2-vee. Tämänkin nuoren kanssa pitäisi herätä todellisuuteen ettei se ole enää niiin lapsi. Aina ajattelen että sitten kun se on iso, niin aloitetaan tokoilu ihan "tosissaan". No agin alkeethan alkoi silloin keväällä ja niinhän siinä kävi että kisoihin lähdettiin heti kun esteet osattiin ja muutama kokonainen pätkä oltiin tehty, niin ja kisaikä saavutettiin. Elokuussa omissa kisoissa  ekalta radalta10 (5 ja 5 yliaikaa), harmi kun tätä ei ole videolla!! Meinaan tällä shelamilla tuppaa olemaan tuo avoimuus ihania ihmisiä kohtaan niin voimakasta, että sieltä radan reunaltahan kannattaa bongata tutut jos ne vaikka rapsuttaisi. Eli rata lähti hyvin käyntiin, puomi napakasti pysähtyen, sitten hyppy ja siitä olisi pitänyt mennä putkeen, mutta ehei, Vertin kamu Pirjo oli ratatyöntekijänä, mitäh, se ei huomaakaan, noh noheva Vertti lähtee juokemaan esteitä tekemättä pitkin kenttää, ottaa hajua ilmasta missä tuttuja, noh mamma huutelee samaan aikaan putkella kaikkea mahollista (miettii mitä tehdä..)no poika palaa jatkamaan hommia, kun ei ne nuorta agitaituria huomioi. Saldoksi siis kielto ja matka jatkui vrheettä loppuun. heh! Maalin lähellä pari seuralaista taputti ja Vee meni niitten eteen pomppimaan, jee, jee. huomatkaa, no kai se mamman nami sitten on syötävä.. Toiselta tuli hylly, mutta ihmiset ei enää kiinostanutkaan vaan tajuttiin homman juonta, hyllytys kun Vee ohitti yhden hypyn enkä jääny korjailemaan vauhdin kustannuksella..

Seuraavat karkelot olivatkin seuraavana viikonloppuna Lieksassa, 3 starttia; jokaisella palkinnoille, ja yksi nollakin napsahti, hienot pysähdykset kontakteilla jne. ei valittamista vauhdissakaan. Näittehn kisojen jälkeen tuntui (liekö haavelin, tulevaisuus näyttää) että Vertistä tulee Moon ja Elmon sekoitus. Elmon tarkkuus ja maltti, Morriksen vauhti. Saa nähdä kun syttyy hommaan ihan 120prosenttisesti..Kaiken kaikkiaan 10 starttia ja kakkosiin. Ihan aikuisten oikeesti en näin odottanut käyvän, sillä vertti on muussa elämässä aikas sählä, mutta agissa se ainakin vielä tuolloin teki kuuliaisesti sen mitä pitkin ja eihän ne ykkösen radat ole oikeesti kun mennä suoraan ja taas mutka putkesta toiseen suuntaan, noh mahtuu sinne muitakin koukeroita, mutta niitä nyt sitten opetellaan lisää kakkosissa, jotka aloitettiin tai siis jatkettiin Siiliksellä lokakuussa (siis Mli:ssä jo pari starttia kun noustiin ekalla), tuloksena 3 hyl, ensimmäiset maneesikisat ja miksi siellä on vain laidoilla muutamia tyyppejä, ehkäpä Verttiä varten? Noup, ratatyöntekijöitä, jotka eivät edelleenkään ole mitää rapsutusautomaatteja.. no sitten kisailusta hiukan taukoa ja olikin vuoden vikat kisat, Joan kisat; hyl ja 0-voitto! Hyvällä vaudilla meni ja kontaktit on niiin hyvät, juoksee hyvällä sykkeellä ja täps, tassut maahan. Vielä siinä on hiomisen varaa, että siitä saa lähteä  liikkeelle vaikka onkin niiin mahtavasti oikealla paikalla...no tästä en kyllä oikeesti kanna huolta, sillä asiat pitää nähdä pitkällä tähtäimellä, ja kyllä se lähtö siitä nopeutuu, kuten isoveli Moo on hyvä esiemerkki.. Ja Vertin askelpituudella pysähdys on ainoa vaihtoehto, hyvä ettei mene jo ylösmenojakin yli.sitä pitää tarkkailla.. Niin yksi asia mikä pitää karsia ihan todella Vertiltä pois, miun näpisiminen, jätkä kuumuu niin että..tekeehän Mookin sellaista lahkeen näpsimistä "hellällä" otteella, mutta kun tämä tulla pojauttaa putkesta ja saattaa hypätä suoraan käsivarteen suu edellä ja niistä ei ilman mustelmia selvitä. Myös haukkuminen radalla on ärsyttävää, yritän kitkeä sitä pois, tuntuu, että Vee haukkuu silloin kun on epävarma mitä pitää tehdä..tämäkin on tarkkailun ja työnalla...kokonaisuudessaan 16 starttia, 4 nollaa, 8 hyllyä, ja loput jotakin muuta.. paremmin kuin odotin, sillä alunperin kisaaminen piti aloittaa keväällä 2010. Kaiken perustana on ollut se ensimmäisen vuoden tokoilu ja yhdessä tekemisen opettelu, seuraavankin koiran kanssa (jos meinaan agia tehdä) aloitan sen vasta vuosikkaana, ensin peruskoulutus ja vasta kun kroppa on kasvanut aikuisen mittoihin, agin pariin. Näinkin ehtii vallan mainiosti meidän tavoitteet täyttää. :)

Se mitä tehdään, tehdään kunnolla! Herrkku kunnolla esille ja nauttimaan!

On muutes hankalaa jo homma, kun on kolme erilaista ohjattavaa, Elmolle oltava innostava, kierroksia nostattava meinki, Morrikselle armeijatyylillä, selkeä, jämäkkä ja napakka ohjaus, Vertille lempeä, suht rauhallinen ääni, jotta ne kierrokset pysyy alhaalla, silloin hommat toimii.

Voisin kirjata joitakin tavoitteita, ns. määrällisiä, joita voidaan mitata tai tarkastella onko saavutettu/toteutettu. Muuten tavoitteena on terveenä pysyminen, ilon ja riemun säilyttäminen kaikessa tekemisessä (niin ohjaajalla kuin koiralla).

Elmon tavoitteet:
Toko: alokkaan liikkeet, kokeessa käynti
Agility: 0% yli 50, 1 serti, kesän jälkeen seuraavat SM-nollat kasaan

Morriksen tavoitteet:
Toko: VOI 1, EVL:n liikkeiden opettelu, EVL:n korkkaus, jos oikeus kisata
Agility: SM-ja karsintanollat kasaan 2010 kisoihin, serti, seuraaviin SM:n nollia
Näyttelyt: pari kehässä käyntiä, ykkösruusuke?

Vertin tavoiteet:
Toko: ALO1, ja jos se niin avon korkkaus, ykkösruusuke
Agility:  3-luokkaan
Näytelmät: pari kehässä käyntiä, ykkösruusuke?

Marian tavoiteet:
Muutama kilo pois, jotta nivelten hyvä olla. Ketteryyttä ja nopeutta, lihaskuntoa sekä kestävyyttä jotta jaksaa kaikkien koirien kanssa täysillä, valokuvata niin poikia kuin muutakin paljon, paljon enemmän kuin viime vuonna. Sanon suklaalle EI, kohta jo 5 päivää syömättä suklaata, ei ole edes vaikeeta. -08 lopetin suklaan syönni lekurin kehoituksesta  ja -09 repsahdin ihan täysin (05/2009 kolesteroli peräti 5, silloinhan voi repsahtaa kun ollaan ns. normilukemissa), mutta nyt se loppui taas. Haluan, että se veri mahtuu virtaamaan suonissa jatkossakin ilman lääkkeitä...

Ja kokonaisuudessaan tämän vuoden on kruunannut oma piha! Joka päivä pääse ottaman rallia ja monesti!
Mallia näyttää Vemu.


 

Paljonkohan on kirjoitusvireheitä.. ;) kun suoltaa tekstiä tulemaan näppis kuumana... mutta palaan pian asiaan. Eli hereillä ollaan taas.

 

 

 

 

Eilen Vertti ja Morris tokoili. Morris teki pienen seuruun, tosi hyvä! Parit ruudut. Nekin hienosti. Sitten tunnaria. Hitsi kun pureskelee kapua kun jenkkiä... Hakee hyvin haistelemalla omansa, mutta nyt on reenattava sitä palautusta. Kun tyrkkää kapulan suuhun, pitää hyvin ja antaa nätisti käeen, mutta jos pitää liikkua. Pitää ottaa vain pienissä kantopätkissä, tai jotakin...? Kaukoja takapalkalla, ehkä n. 4 metristä. ok. Vertti teki paikkallaoloa muiten koirien kanssa, niin juu myös Mookin teki, sitten V teki liikkeestä seis lelun heitolla. Hyvin onnistui. Kaukoja (istu-maa) takapalkalla oli vaikee, se nami oli niin houkuttava. Lopuksi ruutuun kovalla vauhdilla muutaman kerran.  Loppunami siitä ja hieno homma!

Tänään oli Vertillä vuorossa agialkeet. Tehtiin hyppy, mutkaputki, hyppy -kuviota. Onnistui ja Vee poika irtoo hyvin. Kepit oli yllätys. Meni helpommalta puolelta jo ilman kädellä huitomista. Vaikeeltakin onnistui paremmin kuin koskaan. Piti vain hiukan viuhtoa kädellä ja onnistui. Sitten pöytä, noo probleemos. Rengas tuttuun tapaan hihnassa ja lopuksi niin, että koutsi piti hihnasta ja mie ohjasin. Se olikin uudempi juttu. Näin pitää tehdä jatkossakin. Lopuksi puomia: ensin alastuloja. Hienosti. Sitten muutama kokonainen ja sitten alusta pois: Pysähtyi! Lopuksi vielä alustalla. Vee oli mahtava tänään. Pystyy keskittymään, vaikka kavereita ympärillä. Ihan selkeesti innostunut, kun on päässyt tekemään "isojen" juttuja! :)

Huh, kiireinen viikko takana, enkä ole ehtinyt edes viime viikonlopun Mikkelin kisoista raportoida, vaikka aihetta olisi ollut. ;)

Kaksi päivää, yhteensä 8 starttia. Elmon saldo 2 X 0, 1 vitonen ja 1 hylly. Morriksella 1 X 0, 2 X vitonen ja 1 X hylläys. Molempien hylyt vikalta radalta eli väsymystä (eli otteen herpaantumista), niin ohjaajassa kuin koirissakin. Ketkä ovat seuranneet Moon tämän vuoden kisakautta, arvaavat että olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon saldoon. Ekalla radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, mikä oli ihan koiran kokemattomuutta/ohjaajan "löysyyttä" ja toisella vitosen radalla tippui 1 rima eli tilastoihin meni se. Nolla radalla himmasi loppu osassa rataa, koska haistoi meiän äitin ja Joonaksen radan reunalta, ju tämä ei ole ihan Moon tapaista, mutta parilla Morris-käskyllä havahtui ja tajusi jälleen olevansa agihommissa. Outoa. Yleensä vaikka juoksuinen narttu ois tarjolla, valitsee Morris poika agin..

Elmolle ekalta radalta vitonen puomilta, tokalta  0 sijoituksella kakkonen, igen!! ja sunnuntaina aamuradalta o, sij. 4. Hiukan oli jähmee. No sitten vikalta se hylly, kun oli vitonen (kielto muurilta) alla, niin kokeilin persjättöä paikkaan jonne suunnittelin valssin, niin sehän kostautui. Minimonsi eli Mini Moilanen kiiti pari extra hyppyä!! Oli maalissa niin ylpeenä itsestään, kun haki hienosti hyppyjä, ja kun se on nykyään niin helpoakin. :)

Maanantaina alkoi Vertillä alkeet. Laura ja Katja koutseina. Vertille ihan uusi juttu kun samaan aikaan hallissa monen monta muutakin "pentua". Hyvin onnistui keskittyminen, tosin ekana kun tehtiin puomin oli keskittyminen hiukan hukassa. Piti siis tsiikata, että mitäs ne muut siellä kähinöi.. ;) Tehtiin kontaktin lisäksi muutamaa hyppyä, putkea sekä keppejä. Edelleen olen vaiheissa mitenkä ne kepit opetan, verkoilla vai käsipelillä, kuten Elmon ja Morriksen.. Huomenna pääsee Vemu taas omiin reenilöihin. Viikon päästä olenkin jo sitten jalka paketissa illalla.

Elmo kävi mölleilemässä ja nappasi voiton. Ja toi taas kavereille herkkuja. :)

Kohta tokoilemaan A-poikien kanssa eli Morriksen ja Vertin. Elmo saa jäädä nukkumaan. Saku otetaan myös virkistysretkellä katsomaan muitten tokohommia. Niin Salkkeus on siis taas kuntoutuslomalla Joensuussa.