Elmo pääsi piitkästä aika agihommiin ja voi vaan arvata: huippua oli Elmolla!! En voisi kuvitellakkaan että tuon koiran laittaisin agista eläkkeelle. Kolmen kuukauden tauko (ja varmaankin se pallien poisto) on tehny ihmeitä. Vauhtia ja intoo oli ihan sikana. Joonaskin yllättyi, sai juosta ihan oikeesti ja kun ei se juoksu ja samalla ohjaaminen olekaan niin helppoa kuin näyttää.

Morriksella oli taas vaihteeksi söhlömoottori päällä. Teemana siis 180 asteen käännökset ja viikonlopusta poimitut slaalomit. Morris on alkanu komentamaan sillon kun ei tiedä minne mennään. Välillä sais irrotakin kun on lupa mut vielä kurkkii mihin mie oon jääny. Nyt siis työn alle esteiden "haku" eli oikeanlainen irtoaminen eteen. Ja miun oma juoksu tai siis voi kysyä mikä juoksu!? Miksi en laita sitä lenkkaria toisen eteen ja kunnolla, vaan hölkötän ku mikäkin sunnuntailenkkeilijä. Tällä juoksulla en todellakaan pysy Moon perässä... Pitäs varmaan ottaa lenkeillä spurtteja ja muutenkin juosta lenkkiä sen mitä jalat kestää.

Varkauden kisoissa on pakko ottaa lämppähyppyjä, jotta sais sitä hööhöenergiaa Morrikselta hiukan pois. Tavoitteeksi otan kontaktit siis sillain, että oma pää kestää eli maltan odottaa pysähdyksen ja sitten vasta matka jatkukoon. Vaikka kontaktit on ollu hyvät kisoissa, pysäytän silti, sillä en haluakaan mitään probleemoksia tulevaisuudessa.