Käytiin viikonloppuna Mikkelin reisulla kisaamassa Pieksiksellä. Tulosta ei tehty, mut Elmosta tuli mini! Jep! Anders Virtanen ja Tuija Koo siirsivät Elmon sinne minne se on kuulunutkin. ;) Ne ketkä Elmon on radalla nähneet, ymmärtävät yskän. Nyt Elmokin pääsee agiliitämään, eikä tartte enää harrastaa korkeushyppyä. Aivan huippua! Tosin lauantaina en oiken pystyny iloitsemaan tästä, kun ilmeisesti todella raju migreenipuuska yllätti. Ilta päättyi oksenteluun jne. Elmon ja Moon vikat radat ois pitäny jättää väliin, Jonttu kyllä yritti lähtöä, mutta miehän en periksi anna!! Jos ollaan kisoihin tultu, ni sit kisataan, vaikka ei ihan kunnolla näkisikään, ja kroppa toimisikaan.. juu kahjo olen. Sen voin myöntää.

Hassua, kun voi rataantutustumisessa keskittyä yhteen koiraan. Ennen juoksin joka toisen rundin "elmon kanssa" ja toisen "morrin kanssa". Nyt tuli ihan olo, että Elmoonkin kannattaa satsata, eikä eläkkeelle laittaa. Ainut onkelmahan on juuri ollut ne korkeet rimat eli pientä rimakauhua on esiintynyt, ja nyt siitä päästään eroon. Tarvii vaan saada E luottamaan, että matalia on: ei ole hyppyjumppaa ja niitä metrin korkusia ei enää tule! ;)

Seuraavat agit onkin jo pitkänäperjantaina Joensuussa ja sit ilmotin Mikkeliin molemmat molemmille päiville. Mennään porukoille yöksi.

Tänään otin pitkästä aikaa tokoa. Vertillä hiukan seuraamista ja liikkeestä maahan ja luoksetuloja sekä parit paikkamakuut. Kaikki ihan ok. Nyt pitäis laatia hiukan keväälle/kesälle aikataulua ja myös muitakin juttuja ottaa ku noita perushommia. Alkaa V poika tylsistyä. Elmolla seuraamista ja paikallaoloa. Hiukan levoton.

Morris teki eniten, sen kaa on niin ihana tokoilla, se on kyllä se miun ja Moon juttu!! :) Pakko hehkuttaa ku liityy tähän: Morris oli shelttiyhdistyksen Vuoden 2008 Tottelevaisuussheltti-kisassa 2!!!

Seuraamisessa keuli ja pahasti, on niiin innoissaan, kun talvi takana ja ihan hävettävän vähän reenitty. Sivuaskeleissa keuli myös paikan suhten. Tarvii aktiivista reeniä. Liikkeestä istumiset X 3 suht ok (saisi mennä nopeemmin pepa maahan). Tavis noutoja, joista alan nyt karsimaan sen (pienen) pyllyn siirron luovutus vaiheessa. Mutta mistä oon ylpee: tunnari, se ei ollu tunari. Tehtiin siis ulkona ja uhkarohkeesti, koska ei olla reenitty toviin tuota juttua. Ja hyvin hanskasi, myös pidemmästä matkasta. Pelkällä oma käskyllä lähtö kapuloille oli hiukan varovainen ekalla kerralla, mutta lisää vain reeniä. Kokonaisuudessaan tyytyväinen talviteloilta otettuun Morrikseen! :)